Toinen työviikko alkoi -yllätys, yllätys- piparkakkujen merkeissä. Viimeviikkoisesta piparipinnasta oli viikonlopun aikana huvennut joitakin peltejä, mutta onneksi työtä oli vielä runsain mitoin meillekin. Tarjolla oli erityisesti suuria piparkakku-ukkoja, joita viimeksi saimme tehdä ensimmäisen
työpäivänä. Nämä piparkakut ovat pipareiden kingejä: ne ovat suurimpia ja niihin laitetaan pikeerin lisäksi nonparelleja ja suklaarakeita, jotteivat pikkukaverit näyttäisi vahingossakaan aneemisilta.
Ukkelit aiheuttivat sokerihiirien keskuudessa pientä eripuraa. Jaanalle ne edustavat piparipainajaista sen pahimmasta päästä, kun taas itse voin tunnustautua suureksi pipariukkeli-faniksi. Mutta miten ei voisi pitää näistä pirteistä veikoista?
Koko maanantai meni siis pelkkien pipareiden parissa. Tiistaina menimme töihin häämöttävän epätoivon vallassa: taasko pipareita?
Ei sentään. Tiistai oli ensimmäinen täysin pipariton päivä, mikä oli selkäsärkyisille ja mielikuvitukseltaan kuivaksi imettyille sokerihiirille helpotus. Jaana aloitteli aamunsa dippailemalla Brandy Extroja suklaaliemeen ja minä pääsin hedelmäkakun kimppuun. Vadelmat, mansikat, kiivit ja säilykemandariinit asetellaan "kakkupohjan" päälle, jossa itsessäänkin on aika lailla hedelmää. Lopuksi päälle kauhotaan reilusti "ihmekiillettä" joka jähmettyy hyytelöksi uskokattoman nopeasti.
Tänään tuli harjoitettua myös marsipaaninnäpertelytaitoja. Loimme satamäärin pikku pikku kukkia, ja jostain syystä marsipaani halusi taas kovasti tarttua muottiin...
Teimme myös isompia kukkia.
Kukkien askartelun lomassa alkoi selkiemme takana jatkuvasti kiihtyvä pulina ja häslinki. Porukkaa kaasantui kuin markkinoille ikään, kovasti väitellen. Pian meidätkin pyydettiin mukaan ja selvisi, mistä oli kyse. Pääkondiittorimme Merle oli tehnyt kaksi uudenlaista kakkua uudistuvaan kakkuvalikoimaan, ja parhaillaan oli menossa kiista siitä, kumpi kakuista oli kauniimpi. Sokerihiiret äänestivät suklaakakkua (kuvassa taaempana). Tietenkin herkkuja piti arvioida myös maistamalla, emmekä kieltäytyneet kunniasta.
Työpäivän päätteeksi suunnistimme jokaisen leipuri-kondiittorin unelmapaikkaan: leivontatarvikeliikkeeseen. Jaana otti kaupan oitis toiseksi kodikseen, mutta itse jäin pikemminkin pää pyörälle kaikesta siitä tavaran määrästä(mihin niitä kaikkia käytetään?)
Ja aivan kuin tämä ei olisi riittänyt, päätimme (Jaanan ideasta) lähteä iltalenkille, hieman lisätutustumaan lähitienooseen. Kotvan käveltyämme löysimme itsemme -noh, en tiedä kyllä mistä, mutta emme ainakaan sieltä mistä piti! Aikamme siinä reippailimme enemmän tai vähemmän pusikossa, kunnes löysimme oikealle tielle ja takaisin hostellille. Tällaista iltalenkkiä ei moni turisti varmasti ole kokenut!
-Iiris
PS. Viikonloppuna kävimme Kristiine- kauppakeskuksessa ja söimme vähän tällaista ja tällaista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti