Loppu häämöttää

Niin se vain viimeinen viiko pärähti käyntiin! Alkuviikosta on ehditty tekemään jos jonkinlaista koristetta, kakkua ja keksiä, ja  piparkakut ovat olleet sokerihiirien onneksi suhteellisen vähällä huomiolla. Päivitystä alkuviikon tekemisistä oli tulossa jo eilen, mutta iPadin tai bloggerin kiukuttelun vuoksi päivitys ei koskaan ilmestynyt julkiseen jakeluun. Koetetaan siis tänään uusiksi asenteella vähemmän tekstiä, enemmän kuvia.

Maanantaina ohjelmassa oli muun muassa piparkakkuja, marenkeja ja sokerimassakoristeiden viimeistelyä.

Iiris pääsi tekemään taikinaa "valkoinen unelma"-kakkuihin, jotka sitten yhteistuumin paineltiin vuokiin. Kakkujen annetaan jähmettyä yön yli kylmiössä, ja seuraavana päivänä ne leikataan tarjolle. Kakut ovat todella tuhteja ja valkosuklaisia -ja hyviä!

Tiistai oli pitkästä aikaa kokonaan pipariton päivä, ja selkä oli kiitollinen! Iiris pääsi toteuttamaan itseään suklaan kanssa, kun dippausvuorossa olivat millon sitruuna- ja appelsiinisukaatit, milloin brandy extrat. Iiris myös onnistui invalidisoimaan kätensä, kun kaiken tohinan keskellä omenia pilkkoessa veitsi lipsahtikin omenan sijaan sormeen. Tämä aiheutti sen, että Iiris olisi laitettu paitsioon tuolille istumaan ja katsomaan muiden työskentelyä, mutta Iirispä ei tähän suostunut, vaan palasi muiden mukaan työn touhuun.

Jaana sai vastuulleen niinkin haastavan asian kuin pikkuleipätaikinan ja pikkuleipien teon. Suklaa-hasselpähkinäkeksit eivät saavuttaneet sokerihiirien suurta suosiota, koska taikianaan tulee myös marsipaania. Siitä raaka-aineesta tunnutaan pitävän täällä melko paljon, koska sitä laitetaan muun muassa myös paikallisten suuressa suosiossa oleviin "puolukkarinkeleihin". Keksien jälkeen Jaanalla oli vuorossa valkoisten joulutähotien tekoa, josta siiryttiin vauhdilla "valkoisten unelmien" siskojen "kirjavien koirien" tekoon. Käännös ei ehkä ole kaikkein kuvaavin ja paras mahdollinen, mutta tämän suurempaan yhteisymmärrykseen emme töissä pätyneet. "Kirjavat koirat ovat siis niitä tuhteja ja suklaisia kakkuja, joiden päätypaloja sokerihiiretkin käyvät toisinaan kylmiöstä kähveltämässä.

Loppupäivän puhteena teimme vielä joulukakkuja varten niinkin vaatimattoman määrän kuin 24 kappaletta marenkeja. 

Tänään keskiviikkona olikin sitten koko harjoittelujakson ehdottomasti kiireisin päivä. Konditoriassa kyllä huomaa, että joulu on lähestymässä vauhdilla, sillä vauhti kiihtyy kiihtymistään koko ajan. Saa nähdä mitä kaksi viimeistä päivää tuovat tullessaan, sillä Merlen kertoman mukaan viime vuonna joulun alla yhden päivän aikana tehtiin 200 kakkua! 

Jaana aloitti aamun pilkkomalla 5 kiloa pakastekirsikoita, jonka aikana Iiris ahersi vetopohjien (valmiita ohuita kakkulevyjä) leikkaamisen parissa. Työsarkaa siinä riittikin, sillä Iiris ehti leikata jo yhteensä 90 erikokoista vaaleaa ja tummaa pohjaa ennen kuin Jaana ehti apuun leikkaamaan loput 4 pohjaa. (Iiriksen takana kuvassa pääkondiittori Merle)

Jaana pääsi jatkamaan edellisenä päivänä tehtyjä kirsikkakakkuja sillä välin, kun Iiris viimeisteli Merlen kanssa mascarponekakut.

Seuraavana vuorossa oli tehdä 18 kappaletta joulukakkuja. Eipä ole kumpikaan sokerihiiristä ennen sellaista määrää kakkuja kerralla taiteillut! Sajatyönä sekin kuitenkin onnistui hyvällä vauhdilla.

Iiriksen viimeistellessä joulukakkuja Jaana pääsi auttamaan Svetaa Schwarzwaldin kakkujen teossa. Kirsikkahillon pursotuksen jälkeen Jaanakin pääsi kauan haaveiltuaan kuorruttamaan kakkuja suklaalastuilla :)

Iiris pääsi purkamaan edellisenä päivänä tehtyjä jouluvanukkaita paketeistaan.

Iltapäivällä pääsimme tekemään uuden satsin jouluvanukkaita. Ja ei, vanukas ei edelleenkään maistu hyvälle. Tänäänkin kieltäydyimme kunniasta syödä vanukasta jälkiruuaksi, mikä aiheutti lähinnä tuohtunutta pään pudistelua muiden keskuudessa.

Kiirepäivän huipennukseksi väkersimme vielä kasaan muutaman piparikuusen.