Päivään mahtui tuttuja töitä, kuten omenien ja kirsikoiden pilkkomista sekä tuulihattujen täyttämistä. Iiris myös päästi taas taiteellisen puolensa valloilleen sukaatti-suklaakoristeiden teossa.
Paljon tuli myös uutta! Minut passitettiin aamusta tilanahtauden takia pois konditoriasta keittön puolelle tekemään joulutähtiä marsipaanista. Eilen aloittelimme jo punaisia joulutähtiä, ja tänään olivat vuorossa valkoiset. Hetki niitä menikin väkertäessä, kun piti tehdä kolme "muottia" täyteen.
Iiris sai tänään vuoron tehdä kakkuja ja piiraita kondiittori Katrinin kanssa. Esivalmisteltuihin kakkuihin piti asetella mustikoita sekä vadelmamurskaa, ja päälle tuli sitä voi-niin-ihmeellistä hyydykehässäkkää. Klaroksi sitä täällä kutsutaan. Jauhe on vähän niinkuin gelatiinia, mutta se hyytyy hämmästyttävän nopeasti. Kakun päälle saa hyytelökiilteen alle viidessä minuutissa! Huimaa... Jotain muuta kuin liivatelehtien kanssa hyydyttäessä. Iiriksellä oli kakkutohinoissa niin kova meno päällä, että niistä ei jäänyt yhtään kuvatodisteita.
Iltapäivällä pääsin itse myös tositoimiin, tulossa oli jouluvanukas! Jouluvanukkaaseen tulee jos jonkinlaista sisältöä ja makua, ja vanukas tuntuu olevan yksi keittiöhenkilökunnan suosikkiherkuista. Omaan makuun valmis vanukas on vähän liian tujua tavaraa, mutta taikina on ihan hyvää. Tätäkään ei tosin olisi kannattanut sanoa pääkondiittori Merlelle, koska mielipiteen kertomisen jälkeen sain osakseni ilmeen, joka selvästi osoitti minun olevan hieman päästäni vialla.
Vanukasta varten piti siis mitata useampaa kuin kahta tai kolmea ainetta. Iiris aloitti vanukkaan valmistelun jo aiemmin päivällä raastamalla appelsiineista ja sitruunoista kuoret, ja pusersimme yhteistuumin niistä myös mehut. Lisähaastetta työhön toi taas se, että appelsiineille ei löytynyt sopivan kokokoista puserrinta, joten eikun käsivoimia testaamaan! 15 appelsiiniakin on melko paljon puristeltavaksi... Seuraavaksi käsittelyyn joutuivat kuivatut aprikoosit ja karpalot, kun ne laitettiin hirvittävän pahaääniseen silppuriin pienentymään. Vanukasta varten varasimme kondiittori Svetan kanssa myös rusinoita, jauhoja, mausteita, pieneksi murskattua vaaleaa leipää, voita, sokeria ja munia, sekä alkoholia, mitäs muutakaan! :) Täällä vähän jokaiseen kakkuun ja leivonnaiseen tunnutaan laitettavan vähintään pieni tujaus terästystä.
Valmis vanukastaikina laitettiin lasisiin vuokiin, peitettiin leivinpaperilla, joka solmittiin tiukasti vuokien ympärille, sekä vuorattiin vielä alumiinifoliolla. Vanukkaat päätyivät sitten viideksi-kuudeksi tunniksi uuniin matalaan lämpöön hautumaan. Lopuutulos on, noh, vanukas. Tykkää siitä sitten tai ei.
Töiden jälkeen pääsimme toteuttamaan kokeilevaa ja soveltavaa kokkausta myös hostellilla. Keittiö itsessään on jo lähes oman postauksesa arvoinen tapaus, mutta jääköön se nyt. Tarvikkeet keittössä ovat mikä miltäkin aikakaudelta ja hajut perin huumaavat. Jääkaappi ansaitsisi lisänimen lämpökaappi, sen verran trooppinen ilmasto siellä sisällä vallitsee. Onneksi uskalsin mainita asiasta hostellin henkilökunnalle, koska sen ansioista saimme huoneeseemme iskemättömän ja ihka oman jääkaapin! Nyt voi syödä rauhassa ilman, että tarvitsee elää ainaisessa ruokamyrkytyyksen pelossa.
Paikallinen pakastevihannesvalikoima ei ole läheskään yhtä hyvä ja monipuolinen kuin koti-Suomessa, mutta saimme silti soveltamalla ja muita aineksia lisäämällä aikaiseksi jonkinlaista, jopa suht hyvänmakuista soppaa. Liemen vihertävä sävy oli kylläkin sellainen, että sellaista ei meistä kumpikaan ole vielä ennen tätä onnistunut missään keitoksessa aikaiseksi saamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti