Kakkuharjoituksia

Tämäkin päivä alkoi, yllätys yllätys, pipareiden koristelulla! :D Mutta voi ei, piparit loppuivat alta aikayksikön! Olemme selvästi kehittyneet koristelunopeudessa jo viikon aikana, mikä on työntekijöiden kannalta ehkä huonokin asia, koska meille on keksittävä lisää tekemistä. Leipomon ja konditorian puolella tuntuukin olevan yleinen vitsin, mutta myös säälittelyn aihe, että joudumme tekemään jatkuvasti pipareita. Meidän onneksemme tänään valmistui kuitenkin TAAS yksi paistopinnallinen uusia ja erilaisia piparkakkuja ensi viikolle! Jee...

Pipareiden jälkeen saimme lyhyitä askareita, kuten macaronsien täyttöä, kirsikoiden pilkkomista, aineiden mittaamista ja sokerimassalehtien tekoa. Sitten päästiin lopultakin tositoimiin; kakkuja! Itse pääsin täyttämään ensin jonkinlaisia vaniljapiiraita, joiden päälle tuli levykakkupohjapala ja aprikoosihilloa. Piiraiden teko jatkuu todennäköisesti viikonlopun aikana, koska ne menivät keskeneräisinä kylmiöön odottamaan.

Seuraavana meillä oli ohjelmassa keksipohjaisten hyydykekakkujen teko. Ensin leikkailimme valmiiksi kasat levykakkupohjia, ja teimme hillittömän kokoisen suklaatäytteen. Nämäkin kakut todennäköisesti valmistuvat viikonloppuna, koska nekin päätyivät täytön jälkeen kylmiöön odottamaan.

Päivien aikana emme pääse todellakaan kuolemaan nälkään. Meille tarjotaan jos jonkinmoista kakkua ja leivonnaista, jotka maistuvat enemmän tai vähemmän hyvälle. Jos erehdyt kieltäytymään jostain, saat osaksesi hyvin loukkaantuneen ilmeen ja tuhahduksen ja tivaamista, miksi ei. Kaikkea kannattaa myös kehua, epäröinti mausta aiheuttaa tasan saman reaktion kuin kieltäytyminen. Tosin eivät kaikki leipuritkaan näköjään pidä kaikista tekeleistään; leipuri Raimo sanoi vasta, että pinaatti-kanakierteen syöminen on sama kuin heinää puputtaisi :) Tänään maistoimme myön jonkinlaista kinkkupitkoa, joka oli kutakuinkin sama, jos söisi letitettyä pitsaa. Hyvää silti. 

Ensimmäisen viikon jälkeen on mukava päästä viettämään viikonloppua ja tutustumaan Tallinnaan ihan päivänvalossa. Iltahämärissä ja pimeässä täällä on tullutkin jo tallustettua. 

Hea nädalavahetus!

Uusia haasteita

Ensimmäinen työviikko lähenee loppuaan. Neljäntenä päivänä sää oli suorastaan myrskyisän tuulinen ja reippaat tuulenpuuskat riepottelivat pitkin päivää ulkonaliikkujia. Töissä oli luvassa monenlaista puuhastelua, väkerrystä ja koristelua. Tämä huima "ylennys" sai aikaan ajatuksen siitä, josko olisimme saaneet hieman lisää luottamusta työtovereiden taholta. Siispä hyvä me! 

Aamun ensimmäinen tehtävä oli tehdä sokerimassasta kukkia. Tämä touhu osoittautui yllättävän haastavaksi kostean, pinnoittamattoman vanerilevyn (jonka päällä massa oli) ja ei-niin-tehokkaiden muottien takia. Mielenkiintoisinta touhussa oli kuitenkin itse massan kaulaus. Kuten sanottu, jokaisella laitteella on oma sielunsa ja niin on myös hotellin leipomon kaulauskoneella, joka osoittautui hyvin persoonalliseksi vehkeeksi.

Pikku kukkia seurasi koristeiden askartelu. Kuivatut ja sokeroidut appelsiini- ja sitruunasuikaleet dipattiin suklaaseen, aseteltiin ristikkäin ja päälle ripoteltiin mantelitikkuja. Lopputulos oli vähintäänkin erikoinen, emmekä voi varmuudella sanoa millaiseen käyttöön nämä kikkareet päätyivät...

Koristeiden teon lomassa keittiön pääkokki Anders-Andres-tai-mikä-se-nimi-olikaan piti meille turvallisuuskävelyn ja esitteli sammutuspeitteitä ja -välineistöä, sekä hätäuloskäynnit. Voisi sanoa, että tämä se vasta on työpaikka, jossa otetaan vastuuta myös harjoittelijoiden työturvallisuudesta. Syynä näihin turvallisuusesittelyihin taisi kuitenkin olla palotarkastajan vierailu hotellilla...

Nohevimmat kenties muistavat Jaanan toissapäiväiset postaukset epämääräisen hajuisista brandykökkösistä. Joka tapauksessa tarina sai tänään jatkoa: klönttejä oli säilötty tähän päivään saakka kylmiössä, ja tänään ne tökättiin haarukan nokkaan, uitettiin suklaassa ja päälle ripoteltiin mantelilastuja. Tämä oli kenties Jaanan päivän kohokohta, ja hyvin homma sujuikin. Vain yksi pyörylä onnistui ottamaan syväsukelluksen haarukasta suklaakulhon pohjalle. (Tämä epäonninen herkkupala syötettiin nälkäiselle keittiöhenkilökunnalle.) Ja herkun nimi on siis Brandy Extra.

Brandyepisodin aikana minä pursotin tuulihattuihin täytettä. Tuli sitä tosin tursoteltua hieman pöydälle, vaa'alle, työtakille ja käsillekin, mutta lopputuloksena oli kolme tarjottimellista täytettyjä, tomusokeroituja tuulihattuja.

Ei kuitenkaan päivää ilman piparkakkuja. Iltapäivän puuhasteluksi koristelimme taas vähän lisää pipareita.

 Työpäivän jälkeen lähdimme kaupungille ja päädyimme kauppakeskus Solarikseen. Sieltä löytyi herkkukahvila Coco, jonka mehevät kakkuvalikoimat oli testattava. Mainittakoon, että etualalla on passion-juustokakkua ja takana Old Truffe- kakkua.

Herkkuhetken jälkeen kiertelimme keskuksen kaupoissa. Koska Jaana oli jo eilen päässyt kenkäshoppailun makuun, ei mikään pidätellyt häntä ostamasta samaan syssyyn vielä toisia uusia kenkiä, tällä kertaa saappaita :)

-Iiris

Piparkakkuja, piparkakkuja

Aamu oli sateisen yön jälkeen melko ankean harmaa, ja samanlaisenahan tuo päivä jatkui iltaan asti. Töissä pääsimme, yllätys yllätys, koristelemaan piparkakkuja! :) Iiris kyllä sai onneksi täyttää ja koristella myös sieviä pikku leivoksia. Pipareita koristellessa on pitänyt opetella pois perisuomalaisesta "vähemmän on enemmän" ja "pieni on kaunista"-ajattelusta, koska se ei täällä kelpaa. Toiveena oli (kärjistetysti), että mitä enemmän väriä ja häppeninkiä samaan pipariin saat mahtumaan, sen parempi. Loppupäivästä pääsimme myös molemmat ensimmäistä kertaa elämässä käsiksi kurpitsaan ja sen kovaan kuoreen. Onneksi ei lipsahtanut veitsi sormeen, vaikka lähellä kävi..

Ilta ei mennyt ainakaan itselläni aivan putkeen. Ehkä parasta mitä tiedän on se, että kenkä keksii hajota ulkomailla vieraassa kaupungissa illalla juuri ennen kauppojen sulkemisaikaa! No, ei siinä mitään, mutta eihän niitä kenkäkauppoja silloin löydy, kun niitä tarvitsee. Muutamien eksymisien ja harhaankävelyjen jälkeen pääsin sentään ulos Viru-keskuksesta, jonne hukkasin ítseni ja josta niitä kenkiä tosiaan ei löytynyt. Kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa syöksyin ensimmäiseen kenkäkauppaan, jonka löysin ja kävelin noin varttia myöhemminulos upouusissa kengissä. Loppu hyvin kaikki hyvin.

-Jaana

Teknisiä ongelmia

Teknisten ongelmien ja käyttäjien osaamattomuuden takia edellisen postauksen kaikki kuvat eivät päätyneet näkyville. Kumpikaan ei osaa käyttää yhdistelmää älypuhelin-iPad-Dropbox, joten vahingosta viisastuneena otamme huomenna töihin mukaan padin kuvia varten. Turhautumista aiheuttaa myös Wi-Fi-verkon toiminnan satunnaisuus; joko se ei toimi ollenkaan tai toimii pätkien.

Joka tapauksessa, toinen päivä töissä alkoi uusilla hommilla. Allekirjoittanut pääsi täyttämään tuulihattuja ja Iiris macaronseja. Macaronsien jälkeen vuorossa olivat kirsikoiden silppuaminen sekä omenien kuoriminen ja pilkkominen. Itse pääsin pyörittelemään hämmentävän hajuisia brandy-leivoskökkösiä, joiden kuulin -utelujen jälkeen- koostuvan keksimurskasta, voikreemistä ja brandystä. Palloksi pyörittelyn jälkeen möykky mäiskäistiin voimalla pellille ja muotoiltiin kauniin kuperaksi. Itselläni tämä vaihe ei mennyt heti perille, vaan jouduin ottamaan osan uusiksi, koska möykyt näyttivät kuulemma pannukakuilta. Ei luovuteta! Seuraava satsi onneksi kelpasikin jo hyvin. Loppupäivä menikin sitten taas pipareita koristellessa. Lopputulokset miellyttivät tekijöitä enemmän tai vähemmän, mutta ainakin osasta saatiin kiitosta myös työntekijöiltä.

Töiden jälkeen kiertelimme taas Tallinnaa katselemassa, kävimme kaupassa ja etsimme bussiaseman. Lähitienoo alkaa tulla jo tutuksi, eikä karttaa tarvitse enää kaivaa esille suunnan löytämiseksi. Etenemme intuition varassa. Tämä tuli todistettua jo eilen, kun kannoimme ruokaostoksia mukanamme kaupungilla parisen tuntia, ja hostellille tultuamme huomasimme, että se samainen ruokakauppa olikin aivan majapaikkamme vastapäätä tien toisella puolella :)

Toivotaan, että huomenna tänne ilmaantuu myös kuvia...

Ensimmäisten päivien tunnelmia

Ensimmäiset päivät Tallinnassa ovat menneet ja pahimmat ensishokit on koettu. Maanantaiaamuna lähdimme hostellilta urheasti kohti Radisson Blu:ta, missä tapasimme hr-leidin, joka meidän oli määrä tavata ensimmäisenä näin hotellileipuriuramme alkuvaiheessa. Kun nimet oli saatu sopimuspapereihin, ei ollut enää paluuta. Pikaisen esittelykierroksen ja vaatteidenvaihdon jälkeen meidät lykättiin suoraan työn tuoksinaan, keskelle leipomo-konditoriaa, joka oli täynnä paistuvia piparkakkuja ja valmistuvia herkkukakkuja.

Alkajaisiksi pääsimme tekemään ns. oppipoikien työtä eli piparkakkujen koristelua. Tujuntuoksuiset, paksut ja tummat piparit saivat pintaansa reilut suhraukset kirkasvärisiä pikeerejä. Käsien alkutärinän jälkeen tämä touhu sujui varsin mallikkaasti, ja hauskaakin se oli.

Ensimmäinen päivä sujui työtehtäviltään siis kohtuullisesti, mutta oman jännityksensä toivat kollegat. Konditoriassa (jonka puolella työskentelimme) kaikki puhuvat hyvinkin sujuvasti viroa ja venäjää, mutta suomen, saati sitten englannin, puhumisen taito on erittäin harvinainen ilmiö. Mutta ei hätää! Neuvokkaasti meitä opastettiin viro-englanti-suomi-sekoituksella höystettynä runsaalla elekielellä. Näin pärjäsimme aluksi, kunnes löysimme leipomon puolelta leipuri Raimon, jolta suomenkin puhuminen sujui. Tästä iloisesta veikosta tuli personal tulkkimme, joka lisäksi esitteli meille "poulukkarinkeleitä" eli puolukkatäytteisiä pullakransseja :)

Työpäivän päätteeksi seikkailimme pitkin kaupunkia kahvilan toivossa, ja viimein sellaisenkin löysimme päästen herkkujen ääreen! Brita-kakku olikin herkkua, mutta suklaalla päällystetty pähkinäleivos maistui epäilyttävästi siltä samalta pistaasipähkinä-muovailuvahalta, jota koulunkin kylmiöstä löytyy...

Perillä- ja vielä hengissä

Junailtuamme itsemme Helsinkiin seilasimme Tallink Starilla kohti luvattua maata. Terminaalista tarttui mukaan Tallinnanmatkailijan paras ystävä: The Baltic Guide- lehti karttoineen ja mainoksineen. Illan pimeys oli Tallinnassa samaa sarjaa kuin Suomessa, mutta kevyen liikenteen väylien kunto aivan omaa luokkaansa! "Unelmamatkalaukku" kevyesti rullaavine pyörineen muistutti näillä jumalanhylkäämillä asvaltti- ja mukulakivipinnoilla hyvin pitkälti kenkkuilevaa lasta.

Pääsimme kuitenkin turvasatamaan: Teko Hostelin ystävällinen henkilökunta otti meidät vastaan ja pääsimme hieman huokaisemaan päivän matkustuksen jälkeen. Uteliaina (ja nälkäisinä) päädyimme kuitenkin pian Tallinnan kaduille ja niinkin eksoottiseen liikkeeseen kuin Stockmann! Stockan herkku palveli meitä ja lähdimme sieltä tyytyväisinä- huomispäivän aamiainen oli varmistettu.

Kävimme myös tarkistamassa työmatkan. Radisson Blu loisti pimeässä illassa suurena ja mahtavana. Hetken tätä näkyä ihmeteltyämme palasimme hostellille. Pian nukkumaan!

-Iiris

Tästä se lähtee!

Matka on alkanut! Aamulla nousimme junaan; toinen reippaana, toinen ikävöivänä. Lähtöaamun sää oli Joensuussa jo talvinen ja lunta satoi enemmän ja vähemmän märkänä niskaan. Eilinen ilta meni pitkälti pakkaillessa ja itseä muistutellessa, että kaikki tarpeellinen on varmasti mukana. Kaikesta huolimatta Iiris meinasi silti unohtaa työhatun pyykkikoriin :)

Vielä on pari tuntia junamatkaa jäljellä. Eväitä on jo syöty ja innostusta kerätty tulevaa kuukautta varten. Edessä on varmasti yksi parhaista kuukausista tähänastisen elämän aikana!

-Jaana