Eilinen huippupäivämme sai tänään jatkoa. Aamu alkoi tutuilla tehtävillä, macaronsien ja tuulihattujen täyttämisellä ja jatkoimme Brandy Extrojen parissa. Tänään emme päässeet dippailemaan valmiita pyörylöitä suklaaseen vaan pyörittelimme palleroita taikinasta (tällä kertaa haju ei ollut aivan niin tympeän pöykeä). Jaanalle taikinan mäiskintä oli jo tuttua, mutta Iirikselle jutun juju ei oikein vielä auennut. Kun Jaana vieläpä otti brandyextra-natsin roolin ("tuo on liian paksu, tuo liian ohut jne."), niin Iirispä tyytyi vain punnitsemaan taikinasta 63 grammaisia paloja...
Jaanan pääsi seuraavaksi mukaan marenkitouhuun. Leivinpaperiin piti piirrellä ympyröitä ja niille levitellä tasaisen kauniita marenkikiekkoja. Jaana sai myös oman hetkensä loistaa, kun marengit menivät uuniin. Kiertoilmauunin hurjassa tuulessa leivinpaperien reunat pyörähtivät marenkien päälle, joten nurkkiin piti keksiä jotain painoksi. Pienet rengasvuoat loppuivat kesken heti alkuunsa, joten Jaana ehdotti painoksi lusikoita. Epäileviä katseitahan sieltä taas tuli yksi jos toinenkin, mutta lusikat osoittautuivat hyvinkin toimivaksi ratkaisuksi ja marengit pääsivät takaisin uuniin.
Tällä välin Iiris sykäistiin kondiittori Katrinin seuraksi koristelemaan kakkuja. Kerman/kreemin levitys täydellisen tasaisesti koko kakun päälle ei onnistunut aivan täydellisesti (Katrin lisäsi kakkuun kokonaisen kerroksen päällystettä Iiriksen suhrailujen jälkeen). Jännittää alkoi viimeistään siinä vaiheessa, kun kakku piti ottaa kauniiseen käteen ja taputella siihen valkosuklaakiehkuroita ja sitten se oli saatava vielä takaisin alustalle, mielellään ehjänä. Lopuksi kakut koristeltiin ja lopputulos oli hyvä!
Pääkondiittori Merle opasti meidät aivan uuden puuhan pariin, nimittäin sukaatryffeleiden tekoon. Jaana valmisti piparminttu- ja wasabitäytteitä, joihin tuli mm. valkosuklaata, kermaa ja ehdottomasti alkoholia. Niitä sitten pursottelimme valmiiden suklaapallojen sisään ja suljimme ne suklaalla. Huomenna herkut viimeistellään ja saapa nähdä millaisia niistä syntyy.
Loppupäivän avustimme pääkondiittoriamme uutuuskakkujen teossa. Valikoimaan on tulossa uusi kakku, jota tänään valmistimme ensimmäistä kertaa myyntiin. Leikkasimme kakkupohjia ja mittasimme aineksia ja mikä parasta, pääsimme kokoamaan kakkuja. Sähläys oli kova kakkupohjien ja kinuskijogurttitäytteen kanssa ahtaaksi käyvässä keittiössä, mutta onneksi Merlellä pysyi pää suhteellisen kylmänä kanssamme. Opimme myös käyttämään leipomon isoa yleiskonetta, kun vatkasimme pienesti kermaa kakkuja varten.
Meidät yritettiin jo yhdessä vaiheessa häätää kotiin, mutta olimme liian uteliaita todistamaan hasselpähkinämarenkien syntyä, joten saimme vielä jäädä auttamaan niiden teossa. Marenkeja valmistettiin 24 kappaletta, joten aikamoinen määrä marenkivaahtoa oli tehtävä. Vatkaimen puhdistaminen ei mennyt ihan nappiin, tähänkin pääkondiittorimme tuli näyttämään pari sulavaa käden liikettä, joiden seurauksena vatkain oli puhdas. Mitä kaikkea sitä kokemuksen myötä osaakaan...
Yhden välipäivän jälkeen päädyimme taas kaupungille seikkailemaan. Ensimmäisellä viikolla vanhassa kaupungissa kierrellessämme löysimme mukavan tuntuisen pienen kahvilan, johon emme kuitenkaan onnistuneet löytämään sisäänkäyntiä. Asiahan jäi tietysti vaivaamaan, joten tänään oli vuorossa kadonnen oven metsästys. Aikamme hortoilimme pitkin mukulakivikatuja ja koetimme paikallistaa itsemme vanhan kaupungin ravintoloiden ja pikkukujien keskellä, mutta lopulta mystinen kahvila löytyi. Pääsimme jopa sisään hyvin naamioidusta ovesta ja tilasimme ihanat ylihinnoitellut kakkuset. Päätimme kuitenkin uhrautua, sellaisen työn takana itse kahvilan uudelleen löytäminen oli. Kahvilan tunnelma oli myös niin mukava ja kotoisa, että kyllä siitä yhden kerran kärsi maksaa. Kakut olivat sen verran tuhtia tavaraa, että loppuvaiheessa niiden jälkiruuaksi olisi melkein kaivannut jo ruisleipää...
Kotimatkalla kuljimme vielä aina niin ihanan ja jokaisen Tallinnanmatkaajan tunteman kukkakujan ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti